Joskus tulee sellainen tunne,
että tuntee olevansa jossakin ahtaassa.
-
Tuntuu, että on lukittu jonnekin
ja tekisi mieli huutaa "päästäkää poiiiiiis"!!!
-
Kurkottelee jonnekin,
mitä itsekään ei tiedä.
Olen joutunut punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja.
Katsonut taakseni-eiliseen, eteeni-huomiseen.
Lähelle ja kauas.
Lähelle ja kauas.
pitääkkö kaikki sisällä ja piilossa,
antaa asioiden olla paikoillaan.
onko lasini puoliksi tyhjä vai täynnä?
Paistaako edes pieni aurinko?
-
Asioilla on tarkoituksensa.
-
Se mikä ei tapa, se vahvistaa.
-
Mutta kuinka vahvaksi oikeasti tarvitsee tulla?
-
-
Kuinka paljon tarvitsee sietää tullakseen vahvemmaksi?
-
Kuinka paljon on tarpeeksi?
*************************************
(kuvatut tavarat tänään kirppikseltä hankitut)
Vähän samanlaisia ajatuksia täälläkin päässä...
VastaaPoistaMatkalaukku. ♥♥♥♥♥
Niin, että ottaisko 1 vai 2 kilon puntin...?
VastaaPoistaJoup, mun teki tänään mieli kiljahtaa ääneen töissä, kun oli TOSI TYLSÄÄ! Kaikki oli hiljaa (mikä lie depressio ollut päällä), ei pihahdustakaan...
Mitähän olisi työkaverit olleet mieltä ;D Salmijärvi (= ent. mielisairaala) olisi varmaan kutsunut ;=)
6 viimeistä riviä täyttä asiaa.
Ihana matkalaukku, totta tosiaan!
Ihanasti kuvattu esineet, upeasti sanoitettu tuntemukset!!! AURINKOA tähän viikkoon!!:))
VastaaPoistaMahtavia löytöjä oot tehny!!
VastaaPoistaTsemppiä päätöksiin, oli ne sitten isompia tai pienempiä :)
Ihana teksti, ihanat kuvat (niin paikalleen sopivat).
VastaaPoistaNäihin kysymyksiin törmäilee, hitto vie kun tosiaan ei voi luottaa siihen elämän tasaiseen ohjaukseen.
Puntaroi huollella, ja muista käyttää sydäntä! ♥
Loistopostaus! Kuvat ja tekstit sulautuu yhteen ja tää sopii niin moneen erilaiseen elämäntilanteeseen vaikka tiedänkin mitä tarkoitat... Samat sanat kuin Emilialla... käytä sydäntä. Mutta älä hätiköi, anna ajatukselle aikaa...
VastaaPoistaEn nyt viittaa sinuun, enkä ala tulkitsemaan sinua, mutta kerron vain oman kokemukseni: freudilaiseen kuvatulkintaan erikoistuneet psykologit arvioivat kerran omakuvapiirustustani. Olin piirtänyt käden, joka kurkotteli jotain, mitä ei näkynyt. Käden edessä oli kalterit, joten käsi ei pystynyt kurkottamaan pidemmälle. Psykologit tulkitsivat sen merkkinä masennuksesta.
VastaaPoistaJaa-a, näihin kun vastaukset tietäisi.. ehkä se vaan pitää katsella, ootella ja katsella mitä tuleman pitää ja mihin kaikki johtaa. Ja ne vastaukset tulee siinä sit itellään. Ne vaan ehkä huomaa sit vasta jälkeen päin tai jotain..?
VastaaPoistanaisen elämää...
VastaaPoistaasioilla ON tapana järjestyä. <3
VastaaPoistaHyvin tehty postaus:)
VastaaPoistaP.S. Laittelehan Ruusa-kultaseni sanavahvistus tänne kommenttilootaan, ni ei tuu niitä polttavan kuumien blondien mainoksia kokoajan...;)
Siinäpä sitä on mietteitä kerrakseen...Ihania oot löytänyt kirppikseltä !
VastaaPoistaIloa loppuviikkoosi <3
käypä visiitillä, mulla on sulle haaste :D
VastaaPoista