Töissä oli tänään tiimipalaveri.
Näitten aluksi me aina kerromme kukin jotakin henk.koht elämästämme, sen mitä kellekin kuuluu ja sen verran kun kukin haluaa sanoa.
Yksi kertoi juuri valmistuneesta keittiöremontista vanhaan, maalla sijaitsevaan hirsitaloonsa.
Siitä, miten 3 kuukautta piti tiskata saunalla, syödä grillissä tehtyä ruokaa ja odotella.
Toinen kertoi omakotitalonsa katonmaalauksesta. Siitä, miten jalat on mäsänä ja vasta puoli kattoa tehty. Ja siitä, miten sähköisku kulki läpi, kun ilmalämpöpumppu oli asennettu väärin.
HUI!
Minä kerroin meidän remontista, kuinka aika on kullannut muistot katonmaalauksesta, kuinka ei ole keittiötä, ei vessassa lavuaaria eikä sähköä.
Yksi sitten omalla vuorollaan huokaisee, kuinka ihana on asua kaupungissa rivitalossa, eikä ole tuollaisia isoja remonttihuolia..
Totesin, että mehän aina kerromme ne työllistävät jutut.
Entäs ne hyvät?
Kun voi avata oven ja hilpasta yöpaidassa pihalle, suoraan luontoon.
Katsella pellolla kasvavaa viljaa ja päästää lemmikit ulos.
Tai siitä, miten uudessa leivinuunissa paistettu leipä kirvoitti kyyneleet silmiin.
**
Allekirjoittanut on asunut koko elämänsä kaupungissa.
Mutta kosketuksen maalaiselämään on tuonut se mummola missä Pikku-Ruusa paimensi lehmiä laitumelle, loi sontaa, hyppi heinikossa, söi herneitä kasvimaalla, ui järvivedessä, kävi marjastamassa, paimensi kissanpoikia, heitteli halkoja liiteriin, haisteli mummolan liljoja ja syreenejä...Hmm...
lehmiä ja paskanluontia lukuunottamatta tämähän vaikuttaa jollain tavalla tutulta nykytilanteeseenkin nähden :)
Tulin äsken töistä kotiin ja ulko-ovella oli iso kasa auringonkukkia.
Sisällä eteen tuli iso muovikassillinen pottua ja tilliä.
Naapuri ne oli omalta pelloltaan meille tuonut.
Sydäntä lämmittää.
Tarvitseeko tähän muuta sanoa?
Eipä kyllä tarvi! Kivasti kerrottu ;D Ihanat muistot *ah*! Niin ja kyllä se aika kultaa kaiken....
VastaaPoistaMolemmissa on omat hyvä ja huonot puolensa. Mummolamuistot on niitä parhaita.
VastaaPoistaSiis minoon ainakin niiiiin onnellinen että tällainen onni on potkaissut ja saan täällä asua. Välillä oikein pelottaa että jotain kauheaa tapahtuu ja tämä otetaan multa pois (se negatiivinen minä ajattelee).
VastaaPoistaEn keksi tähän hätään nyt mittään negatiivista täällä asumisesta. Ihan jo sekin että työmatkaa on useampi kilometri on plussaa, on ihana töistä lähtiessä vaihtaa ihan reilusti maisemaa. Joka päivä.
Ihana postaus :) Sydämen muotoisia perunoita?? :D
VastaaPoistaTossahan se kaikki tulikin jo sanottua...☺
VastaaPoistaKyllä, molemmissa on puolensa,se on tullut itse koettua. :)
VastaaPoistaMullakin on työmatkaa 25km/suunta, mutta minusta se on ihana matka, kun saa unohtaa työt kotimatkalla ja toisaalta aamulla virittäytyä työpäivään.
Naapurin pellossa ihan todella potutkin on sydämen muotoisia ;) Sattumalta, ei taida mikään lajike olla!
IIK ;D Sydämen muotoisia pottuja ♥
VastaaPoistaMukava postaus !
Sinä onnentyttö saat maalla asustaa (itselläkin alkaa unelmat toteutua)...
VastaaPoistaIhania sydänpottuja ja auringonkukkia, voevoe..
Maalla on mukavaa! En myoskaan kaipaile suurkaupunkivuosiani maailmalla. Maalla - ja Suomessa- on niiiiiin ihana olla. Ja myos meille on siunaantunut mahtavia naapureita. Se viela antaa lisamaustetta tahankin hommaan!
VastaaPoistaIhana naapuri ja ihania tuomisia! Voi, tarttiskohan jostain hommata auringonkukkia meillekin.. lempikukkiani!
VastaaPoistaHyvä postaus, miten me aina kerrommekin ne huonot asiat ja unohdamme hyvät!
VastaaPoistaei. :)
VastaaPoista