Mitä tuli tehtyä?

 Vuoden viimeistä vedellään, hopsheijaa!

Aloin eilen illalla miettimään, että mitä me oikeastaan ollaan täällä tänä vuonna tehty. 

Että ollaanko me tuota samaa aulatilaa remontoitu koko vuosi,koska siltä se (aina)alkaa jossain vaiheessa tuntumaan.

Toisaalta omasta vuodesta puolet on mennyt vauvailuun, että onko sitä muuta tehnytkään?!

Hämmentävää kyllä, on sitä.

 TAMMIKUUSSA kodinhoitohuone näytti tältä.

(tämän olimme totaalisesti unohtaneet)

 HELMIKUUSSA kuitenkin koitti se hetki, että päästiin pesemään pyykkiä talon sisällä autotallin (ja sukulaisten luona ja työpaikalla..) sijaan.

Mikä mahtava tunne!

MAALISKUUSSA tein elämäni ensimmäisen koeajon ja sen myötä uuden hankinnan.

 

HUHTIKUUSSA revittiin alas Pikku-Ruusan kammari remonttia varten...

 ...ja tehtiin pieni pesäpaikka oman sängyn viereen.

 TOUKOKUUSSA alkoi kesäloma-ja äitiysloma. 

Ja kasvihuoneen teko.

KESÄKUUSSA voitiinkin jo todella paksusti..

 ..ja 8 päivää tuon kuvan jälkeen pesäpaikkaan parkkeerasi Pikku-Ruusa.

HEINÄKUUSSA oltiin niiiin vaaleanpunaisissa ajatelmissa että..

..ja Pikku-Ruusan kammari valmistui.

Varmaan vaaleanpunaisilla työkaluilla.

 

Ja näköjään ELOKUUSSA alettiin taas purkuhommiin...

 ..ja syötiin oman kasvimaan antia.

SYYSKUUSSA suunnitelmat oli muuttuneet jo pari kertaa, mutta valmistakin oli jo jossain kohtaa..

..minä lenkkeilin ja nautin raikkaista säätiloista.

LOKAKUUSSA iski sienihulluus.

 ..ja kasvimaa laitettiin pakettiin.

MARRASKUUSSA oli ihainen puulattiakin jo paikoillaan..

..ja kuvausstudio pystyssä.

JOULUKUUSSA puettiin villasukat jalkaan..

 

..ja tehtiin yhteistyötä Tikkurilan kanssa.

Viimeiset silaukset jätetään sitten ensi vuoden kuviin!

;)

.

Ja vaikka se nyt kuinka aina tuntuu tuon purkuvaiheen jälkeen, että MITÄÄN ei IKINÄ tapahtu ja kaikki KESTÄÄ ihan SIKAKAUAN niin...

Jos vuodessa on remontoitu lähes 3 huonetta valmiiksi, väsätty kasvihuone, synnytetty lapsi ja eletty pikkuvauvaista arkea niin en voi sanoa, että MITÄÄN EI IKINÄ tapahdu.

Ja tämän kaiken on tehnyt yksin Rintelän mies 

(oli se siinä lapsen teossakin mukana, siis).

Niin isoa hattua ei olekkaan, jonka nostaminen olisi tarpeeksi kunniaa tekevä ele tälle uurastukselle.

**

KIITOS kaikille täällä kävijöille ja kommentoijille sekä yhteistyökumppaneille.

Blogia on takana lähes päivälleen kolme vuotta ja tänään näitä muistellessa olen niin tyytyväinen, että joskus ryhdyin näitä remonttivaiheita ja muita kirjaamaan ylös.

Niin vähän sitä muuten muistaisi. Näymmä.

Oman elämäni päiväkirja jatkuu ensi vuonna(kin).

 ;D 

 Kaikkea hyvää jokaisen ensi vuoteen!