Kirppistunne.

 Tiiätte varmaan sen tunteen kirppiksellä,

kun löytää jotain ja alkaa suurinpiirtein hyppiä riemusta,

eikä oikein meinaa pysyä nahoissaan.

On vaan haalittava löytö kainaloon äkkiä, ettei kukaan sitä vie

ja sen jälkeen on vaikea edes jatkaa kierrosta,

kun on vaan löytänyt JUST sen.

Mulle kävi eilen niin.

Kiertelin kaikessa rauhassa kirpulla ja löysin vähän kaikkea mitä oikeasti tarvittiinkin.

Mutta näitä en etsinyt, ne vaan tuli vastaan.

Katoin ensimmäistä; täydellinen pieni matto.

Tuoksuikin mäntysuovalle.

Hinta 6€.

Toiset kaksi oli selvästi isompia.

Yhtä hyvän tuoksuisia, virheettömiä.

Tässä vaiheessa jo tärisin; jos pieni (150cm) maksoi 6€ niin paljonko nuo pitkät sitten...

8€/kpl.

Kirppiksellä oli ehkä 2 ihmistä minun lisäksi, mutta oli vaan otettava nämä kainaloon ja liikuskeltava näiden kanssa. En voinut jättää niitä enää.

Ihanat. Ihanat. Ihanat.

Kiitos sille joka teki nämä ja möi ne.

Löysin paljon muutakin, mutta niistä joskus.

Tämän lampun löysin ajat sitten, siihen mulla oli täydellinen visio;

värillinen johto ja tämä makuuhuoneeseen. 

Sinne se sitten laitettiin.

Se näytti hyvältä, kunnes...

valot päällä se on hirveä!

Huoneessa tuntuu siltä, että katto tipahtaa niskaan, kun lampun laittaa illalla päälle.

JAIKS!

Vaihtoon...

Kirpulta löytyi eilen myös tämmöinen hauska purkki, jolle mulla ei ole oikeesti mitään käyttöä, mutta laitan palasokerit tähän. Kansi aukeaa siis kätevästi kahvasta kääntäen.

Pari liinaakin lähti mukaan, tuleehan se kohta...se .. hmm.. yks juhla.

 

Kirppislöytöjä pitkästä aikaa siis näytillekin.

Ja sitten viikonlopun viettoon!

Huomenna on mun elämän ensimmäiset lastenvaatekutsut

(eikös niihin pidä nyt alkaa ottaa osaa, kun on lapsi?)

saapa nähdä tuleeko tehtyä ostoksia...

Hauskaa viikonloppua!