Se ois niinku melkeen siinä!

 Olipa kerran...

vessa.

Se oli kaunis kesäinen päivä juhannuksen 2011 jälkeen.

Seinän takana olevassa keittiössä kävi ryske- 

nyt tapahtuu jotain..

Vessa oli seisonut uljaana paikoillaan noin vuodesta 1980.

Se oli pieni- vain 2 neliötä, mutta sen tehtävä oli suuri.

 

Keittiön remontti aiheutti sille muodonmuutoksen ja se tunsi olonsa kovin paljaaksi.

Se oli suorastaan hyljeksitty, kunnes sen tehtävä alkoi korostua entistä enemmän syksyllä 2013.

Vessalla oli uusi käyttäjä, joka tarvitsi sitä elämänsä alkutaipaleella.

 

Vessa alkoi saada uutta uskoa itseensä ja päätti, että pienen ihmisen on saatava kunnollinen koulupaikka.

Vessa iloitsi uudesta ja vakaasta pohjasta, joka lämmittikin sitä nyt mukavasti.

Se iloitsi tukevista seinistä sekä muutamasta kymmenestä lisäsentistä leveys- ja pituussuunnassa.

"Elintasopatti", se tuumasi.

 

Se alkoi suorastaan hihkua riemusta saatuaan uuden pohjavärin, joka valaisi niin käyttäjän kuin vessankin  mielialan!

 

Ja kun se tänä aamuna avasi silmänsä auringon säteiden kanssa, se tunsi suurta riemua ja onnistumista!

 

 Illalla se jatkoi tunnelmointiaan..

 Sen piti miettiä vielä kerran mistä se oli tähän tullut..

 ...ja vaikka se kunnioittikin alkuperäistä,

se oli kovin kiitollinen tästä päivästä.

 

 Se tiesi, että se voi tehdä vielä monta ihmistä onnelliseksi!

:)