lauantai 21. tammikuuta 2012

Ois hommia..

.. ja monenlaisia hommia oliskin!

Tammikuu alkaa vedellä viimeisiään (onneksi!) ja meillä on ikään kuin "huokastu" vuoden vaihteesta lähtien.


Alan olla kärsimätön.


Minä en oikeastaan jaksa "vain olla".

Minä en rentoudu, kun ei "tarvitse" tehdä mitään tai ei ole mitään tekemistä.

Oma "vain olla" tarkoittaa pari tv-sarjaa iltasella, sitten kun kaikki tarvittava muu kotityö on tehty.

Eikä tätäkään tarvittaisi joka ilta.


Tai voi se olla nimellä rentoutuminenkin.

Itse rentoudun parhaiten, kun suunnitellut asiat tulee tehdyksi ja loppuun saatetuksi.

Sen jälkeen voi rentoutua tekemällä mitä lystää-

tai olla tekemättä ja elellä vaan.


No, nyt voisi ajatella, että kun asun remontin keskellä niin en rentoudu koskaan.

Ja omalla kohdallani se pitää paikkaansa. Ikävä kyllä.


Minun on lähes mahdotonta ajatella, että rentoutuisin tilassa, jossa puuttuu osa seiniä, kolme huoneista on täynnä laatikoita ym. tavaraa sekaisin ja siivoaminen lähes mahdotonta...jne.

Kaikki on kesken, suunnitellut asiat eivät ole loppuun saateltuja.

On vaikea kuvitella, että kun olemme "lomalla remontista", tekisin normaaleja asioita, kuten harrastaisin, tapaisin ystäviä, kävisimme elokuvissa tms.. You know, normaaleja elämän asioita.

Toisilta se varmasti onnistuu ja hyvä niin!
*
Mutta jostain on pidettävä kiinni tämän kaaoksen keskellä, että säilyy järjissään.

On koetettava ajatella, että kyllä tämä joskus loppuu...

Vaikka sinulla ei ole hajuakaan, miten kauan se oikeasti kestää.

5 vuotta? 10vuotta? 20 vuotta?

Alanko elämään sitten 10 vuoden päästä ns. normaalia arkea?

*

On kuitenkin yritettävä säilyttää toivo ja usko ja nekin välillä etsittävä keinolla millä hyvänsä.

Tänään toivoa ja uskoa tuovat nämä:

Tapetit eivät varmasti tule olemaan se tärkein asia tämän tilan valmistumisessa,

mutta henkisesti ne ovat tärkein asia tällä hetkellä.


Ne suorastaan uhkuvat toivoa!!


Jonain päivänä ne koristavat näitä seiniä kera puolipaneeleiden.

Kaiken tämän kaaoksen, epätoivon, ärsytyksen, kiukun,vi**uksen, raivon, itkun, riittämättömyyden, kiittämättömyyden, ilon, naurun, toivon ja uskon keskelle olen päättänyt hankkia kukkia joka viikko.


Tuntuu edes vähän normaalilta.
Tammikuu on ehkä yksi pas**mista kuukausista, ainakin tällä hetkellä.
Tekisi mieli syystä ja toisestakin nauttia tästä ajasta, jota ei ehkä koskaan tule enää kokemaan-
mutta ei.

Olo on vähän kuin kahlaisi umpihangessa kotiin;
ei tekis mieli ja rankkaa on, mutta kotiin on mentävä.

Empä tiedä.
Tunnistan itsessäni jokatalvisen ilmiön, enkä pidä tästä suunnasta nyt lainkaan.

Toivotan silti kaikille kaunista ja erittäin lumista viikonloppua, kampean itseni uusiin ja tilaviin toppahousuihin, tartun lumikolaan ja saan ehkä tuota hankea hieman matalammaksi.

-Ruusa ja viimeinen valitusvirsi-

10 kommenttia:

  1. Saahan ja pitää valittaa kun siltä tuntuu. Mutta siltikin näen jotain positiivista. Kukat piristävät.

    Heivaan, ja tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. ... siis NÄET jotain positiivista, liian nopeat näppäinsormet täällä. ;)

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä kanssasi. Olen itsekkin ihan kypsä vain siihen olemiseen. Pelkkä oleminen ei tunnu rentouttavalta, kun sata asiaa pyörii mielessä, mitä pitäisi vielä tehdä. Meillä on myös tapetit rullassa odottamassa, mutta kuka repii ne vanhat tapetit ensin pois alta. Ja tietysti omassa tilanteessani täytyy nyt ottaa vain rauhalliseti. Juu yritetään,mutta mutta...kädet syyhyää tekemistä. Kävin tänään vetäisemässä muutaman maalisutaisun vanhaan kaappiin, jonka on terkoitus tulla työhuoneeseen. Toivon, että jälki on ok kunhan kuivuu ja saan sen lopulta seinälle. Onneksi tulppaanit piristää. Ehkä pitäisi hakea myös muutama nippu. Tsemppiä ja mukavaa viikonloppua kuitenkin =)

    VastaaPoista
  4. Elsa, on hyvä jos näemme molemmat ;D
    Kivaa viikonloppua!

    Suveliina, tässä voisi sanoa, että "sama vika rahikaisella", sempä takia tämä onkin vähän turhauttavaa..! Tsemppiä sinnekin!

    Tulppaanit oli muuten edullisia; 5€ /2 kimppua, ihan vaan Citymarketista :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että päästit miettesi ulos.... sekin jo varmasti helpottaa oloa...☺

    VastaaPoista
  6. Minulla on samanlainen luonne. Harvoin osaan "vain olla" tekemättä mitään, tekemättömät hommat ja epäsiisteys/järjestys aiheuttaa päänvaivaa silloin kun pitäisi sitten tehdä jotain. Ensin olisi saatava ympäristö siistiksi/järjestykseen,että voin keskittyä muuhun tekemiseen. Ja rentoutta aiheuttaa juuri suunniteltujen asioiden loppuun saattaminen.
    Voimia sinne rempan keskelle! :)

    VastaaPoista
  7. Tammikuu on ihan hanurista!

    Sulle pitää kyllä hattua nostaa, tulisin hulluksi rempan keskellä. Pari viikkoa sitä epäjärjestystä ja hypin jo seinillä. Onneks ei mitään mainittavaa ole luvassa meille=) Paitsi se laajennus joskus mutta senhän voi eka tehdä valmiiksi ja vasta sitten tehdä reikiä seinään, eikös...=)

    Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  8. Kukat auttaa yllättävän monenlaiseen ketutukseen, kuten remppaväsymykseen. Mun kun taas tylsistyttää se, että mitään remppaa ei ole menossa. Olisin ihan valmis laittamaan taas yhden huoneen mullin mallin!

    VastaaPoista
  9. Irmastiina, kyllä se helpottikin! Ja ne lumityöt kanssa! :)

    hietzu, niimpä! Miten sitä osaisikin ottaa rennosti-vaikka toisaalta on kai se hyväkin asia, että on tekevää sorttia! ;D

    Hanne, en olisi uskonut, että kykenen tähän, mutta onhan tässä remontin myötä kärsivällisyys kehittynyt! :D

    Katja, sepä taitaakin olla juuri se, että kun tekemistä on ihan riittävästi, mutta ollaan sellaisessa vaiheessa, etten itse oikein voi tehdä mitään (muuta kun siirrellä tavaroita paikasta toiseen..!)! Onneksi on kukat :)

    VastaaPoista
  10. Muitakin yhtä hulluja...mä inhoan keskeneräisiä asioita -mitä kukaan ei varmaan koskaan ole tullut huomanneeksi :D

    Sulla tulee niin tasaisin väliajoin niin ihania kuvia, ettei taida tulla monesti edes mieleen, että elät siellä rempan keskellä.

    Mutta kyl se siitä!...kai...

    VastaaPoista