Lehmätyttö

 Moikkamoi!

Aurinko paistaa taas- jipii!

Sateiden jäljiltä meidän piha on kuin viidakko (ruohonleikkuri on jumissa), voikukkia on pilvin pimein, raparperi kukkii ja ja ja..... 

No, huomenna...tai ylihuomenna..

Mutta otsikkoon.

Mä olen lehmätyttö. 

Parhaimmat ja jännittävimmät lapsuusmuistot liittyvät ehdottomasti mummolan navettaan.

Siellä oli muutama lypsylehmä ja niitä paimennettiin laitumelle koivunoksan kanssa.

Erityisen kivoja olivat vasikat (vassut siis), joita mummon kanssa sankosta ruokittiin. 

Kumma kyllä, myös se sonnan luonti oli kivaa, eikä haju todellakaan haitannut.

Ehkä sen vuoksi meidän nykyisen talon vieressä olevan maatilan keväiset aromit 

nostavat suorastaan hymyn huulille.

:)

  Mummolan tuoksu.

Siksi meilläkin on nyt lehmä.

 

Hämmästyttävää mitä kaikkea ihminen voi muistaa;

eilen törmäsin yhteen FB-kirppiksen kuvaan missä oli eräs maidon käsittelyyn liittyvä vehje osineen.

Sanotaanko näin, että ainakaan 25 vuoteen ei olisi moinen laite tullut mieleenkään vaan niimpä tuon kuvan nähdessäni tajusin;

mummolassa oli tuollainen!

Sain kasata sen joskus ja kun kovasti muistelin,

osaisin sen ehkä edelleen!

Nyt vain sitten miettimään miten tuota taitoa voisi käyttää edelleen hyödyksi! 

Tähän lehmään ne tuskin ovat tarpeellisia!

:D

Sen sijaan joku voisi vihdoin laittaa meille listoja paikoilleen....

Hei, 

kirmailkaahan laitumilla viikonloppuna elkääkä märehtikö turhia!