Vielä eilen toivottelin ihanaa kesää,
mutta tänään iltapäivällä ei tuntunut enää siltä.
Tulimme kotiin ja löysimme kaksi päivää kateissa olleen Morriksen kuolleena pihaltamme.
Morris syntyi täällä Rintelässä 23.6.2011.
Morriksen ensitapaaminen löytyy tästä.
Porukan pienen.
Hölmöin.
Vekkuli ja ihmisrakas, tykkäsi nukkua sylissä, kainalossa. Lähellä kuitenkin.
Tyhmänrohkea ja pelkäämätön.
Hullunkurisin ja kekseliäin.
Sympaattinen, vinkuleluksikin kutsuttu jatkuvan pienen naukumisen vuoksi.
Tuli paikalle kutsuttaessa tai jugurttipurkin kannen aukaisun kuultuaan.
Uskollisesti.
Arki jatkuu, mutta meiltä puuttuu nyt jotain isoa.
Suru on suuri.
Morris
23.6.2011-1.6.2013
Otan osaa
VastaaPoistaVoi mikä suru! Otan osaa!
VastaaPoistavoi harmitus..jaksuja sinne!
VastaaPoistaMä menin nyt sanattomaksi :(
VastaaPoista*niisk*
Voi ei, osanottoni! Kyllä näihin karvakamuihin niin vaan kiintyy, saatikka sellaiseen jonka on kasvattanut itse syntymästä asti.
VastaaPoistaVoi kamalaa! Osanottoni! :(
VastaaPoistaVoi ei, hirvee tilanne! Otan osaa. :(
VastaaPoistaVoi, otan osaa!
VastaaPoistaOtan osaa, perheenjäsenen menettäminen on surullista :(
VastaaPoistaVoi, otan osaa♥
VastaaPoistaVoi ihana Morris <3 Otan osaa =(
VastaaPoistaEikä...
VastaaPoistaOlen sanaton, Jenni.
Otan osaa suruunne ♥
Otan osaa suruunne♥
VastaaPoistaTiedän miltä lemmikin menettäminen tuntuu!
Suruvalitteluni.
VastaaPoistaVoi Ruusa, voimia suruun! Täälläkin on eilisestä lähtien enää yksi kisu, toinen pääsi ikilepoon. Suru on suuri, helpottaa toki aikaa myöten, mutta kaipaus jää. Nyyh.
VastaaPoistaVoi ei... Otan osaa suruunne! Morris <3
VastaaPoistaMeillä kamppailtu pupupojan hengen puolesta eilen ja tänään ja vielä kamppailu jatkuu....ymmrrän siis, miltä tuntuu...!
Rutistus <3