lauantai 1. kesäkuuta 2013

Suru.



Vielä eilen toivottelin ihanaa kesää,
mutta tänään iltapäivällä ei tuntunut enää siltä.

Tulimme kotiin ja löysimme kaksi päivää kateissa olleen Morriksen kuolleena pihaltamme.

Morris syntyi täällä Rintelässä 23.6.2011.
Morriksen ensitapaaminen löytyy tästä.


Porukan pienen. 
Hölmöin.


Vekkuli ja ihmisrakas, tykkäsi nukkua sylissä, kainalossa. Lähellä kuitenkin.
 

Tyhmänrohkea ja pelkäämätön.
 

Hullunkurisin ja kekseliäin.
 

Sympaattinen, vinkuleluksikin kutsuttu jatkuvan pienen naukumisen vuoksi.
 
 Tuli paikalle kutsuttaessa tai jugurttipurkin kannen aukaisun kuultuaan.
Uskollisesti.
 

Arki jatkuu, mutta meiltä puuttuu nyt jotain isoa.
Suru on suuri.
 
Morris
23.6.2011-1.6.2013

16 kommenttia:

  1. Mä menin nyt sanattomaksi :(
    *niisk*

    VastaaPoista
  2. Voi ei, osanottoni! Kyllä näihin karvakamuihin niin vaan kiintyy, saatikka sellaiseen jonka on kasvattanut itse syntymästä asti.

    VastaaPoista
  3. Voi ei, hirvee tilanne! Otan osaa. :(

    VastaaPoista
  4. Otan osaa, perheenjäsenen menettäminen on surullista :(

    VastaaPoista
  5. Voi ihana Morris <3 Otan osaa =(

    VastaaPoista
  6. Eikä...

    Olen sanaton, Jenni.

    Otan osaa suruunne ♥

    VastaaPoista
  7. Otan osaa suruunne♥
    Tiedän miltä lemmikin menettäminen tuntuu!

    VastaaPoista
  8. Voi Ruusa, voimia suruun! Täälläkin on eilisestä lähtien enää yksi kisu, toinen pääsi ikilepoon. Suru on suuri, helpottaa toki aikaa myöten, mutta kaipaus jää. Nyyh.

    VastaaPoista
  9. Voi ei... Otan osaa suruunne! Morris <3
    Meillä kamppailtu pupupojan hengen puolesta eilen ja tänään ja vielä kamppailu jatkuu....ymmrrän siis, miltä tuntuu...!
    Rutistus <3

    VastaaPoista