Haaveita evakossa.

 Ajeltiin eilen Pikku-Ruusan kanssa remonttievakkoon. 

Automatkalla mietin, että kuun vaihteessa tulee kuluneeksi neljä- 4- vuotta siitä, kun muutettiin tänne.

Neljä vuotta.

Remonttia.

Huh.

Ollaan asuttu talossa koko ajan, siirrytty huoneesta toiseen.

Mies on tehnyt kaiken- IHAN KAIKEN- 

yksin.

Toki olen auttanut, mutta vähissä on osuuteni kuitenkin.

Välillä on käynyt apumiestä paikalla, mutta harvakseltaan.

Nyt edessä on olohuoneen ikkunoiden ja oven vaihto.

Tässä olohuoneessa on siis asuttu neljä vuotta. 

Ensin siellä oli sänky-se oli makuuhuone.

Sitten siellä toimi keittiö. 

Oli se välillä ruokailutilakin, mutta nyt..

 

 ..se on muovitettu keskeltä kahtia.

Myös tuo vasemmalla näkyvä ikkuna menee vaihtoon, mutta se on helpompi homma.

 

Olohuoneen toinen osa on TÄYNNÄ tavaraa.

Sitä se on tosin ollut jotain vuoden muutenkin.

 Homma näyttää ulkoa tältä.

Tuo ovi aukesi eilen ensimmäisen kerran.

Pian se siitä lähtee, samoin kuin ikkunakin.

Mutta sitä ennen on ihan VALTAVASTI hommaa.

Ovi siirretään tuonne vasempaan reunaan, siihen tulee leveämpi ovi ja pienempi ikkuna. 

On siis tiedossa piikkausta, purkua, valamista...

Mitä kaikkea.

Joskus siitä sitten pääsee terassille.

Eilen ajellessa mietin, että tämä voisi jo loppua.

Olisipa niiiin paljon rahaa, että antaisi avaimet jollekin ja sanoisi, että "tee sinä, me painutaan lomalle". 

Ottaisi ukon ja lapsen kainaloon ja lorvisi jossain sen ajan, että voisi tulla valmiiseen kotiin.

Ainakin mies olisi sen ansainnut,

mutta varmasti me tytötkin.

Lienee selvää, että välillä iskee heikko hetki.

 Sillon on siirrettävä ajatukset seuraavalle tasolle, mulla se on

"Sitku"-taso.

Sitku tuo on valmis, päästään vessan remontti viemään loppuun.

Sitku se on valmis, päästään remontoimaan olohuone.

Sitku se on valmis, meillä on ihanat lautalattiat, takka, sohva ja matot lattialla.

Sitku ne on tehty, meillä voi ihan oikeesti sisustaa..

Ihanaa.

 

 Tämä tilanne ja Sitku-tasolla piipahdus viritti tarpeen kuvata jotain kivaa ja valmista.

Ihan tavallisia asioita.

 

Nytku ollaan tässä tilanteessa, ei auta kun porskuttaa eteenpäin ja haaveilla valmiista.

Varmaa on se, että valmista tulee (sitku tulee).

Ja hyvää.

Nautinnollisia syksypäiviä!