Jälleen kerran...

 ...minä lähden ja jätän tämän taakseni.

Saapa nähdä mitä edessä on kun palaamme taas yhdeltä "evakkoreissulta" Pikku-Ruusan kanssa.

 Lattia on nimittäin laatoitettu ja saumattukin, mutta empäs paljastakaan mitä sen alta löytyy!

;)

Siinä on paikat pistokkeelle, peilin valaisimelle ja altaalle..

Eikä nämä yllätykset tähän lopu, hihih.... 

;)

Jäädäämpä siis kaikki odottelemaan!

Mukavaa viikonjatkoa kaikille

 ja kiitos edellisen kommenteista!

Vieläkin jaksan kaappia ihailla.... 

:)

Kaappi kaapin paikalle.

 Tapahtui kaksi viikkoa sitten:

mentiin hakemaan eräältä vanhan tavaran kauppiaalta kirjoituspöytää.

Siinä samalla sitten miehen lastatessa pöytää kysäisin, että ei myyjällä sattumalta olisi sellaista talonpoikaista astiakaappia, kun pitäisi lapsen huoneeseen saada uusi lelukaappi..

(se entinen oli se mikä menikin keittiöön kaapiksi)

No, myyjä siinä sitten kysyi, että miten vanha ja millainen jne..

Minä siinä, että ei nyt kovin vanha, mut semmonen vanhan tyylinen kuitenkin..

Myyjä käveli pakettiautolleen ja alkoi laskea siitä takaosaa alas kysyen; 

"oisko tämmönen?"

Minä:

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKKKK!!!!

 Tänään haimme kaapin kotiin.

No en tiedä teistä, mutta musta tämä on 

TÄYDELLINEN!

 

Aion jatkossakin avata suuni...

Muistatte sen "kirppistunteen", joka tuli räsymatoista?

Tää oli jotain se tunne x miljoona.

Ihanaista viikonloppua!

Keittiössä.

 Lauantai käynnissä! Jee! 

Ja sitten siihen tila-asiaan.

Onko teille tuttu sellainen ilmiö, että joku tietty kohta asunnossa suorastaan huutaa kaiken pienen roinan itseensä?

Siis että lehdet, avaimet.. kaikki semmoinen ihmeellinen sälä laitetaan aina yhteen paikkaan-

missä lopulta onkin sitten ihan kamalasti roinaa. 

No, meillä oli sellainen.

Se sijaitsi tässä keittiön tiiliseinän luona.

Kuvia näet vaikka tästä.

Sitten siihen alkoi kertyä roinaa, eikä sille tullut ikinä loppua.

Kunnes nyt.

 Meillä on keittiössä melko vähän säilytystilaa isoille kattiloille ja padoille.

Syy siihen on se, että astiakaappi toimittaa tällä hetkellä muuta virkaa kuin sen kuuluisi,

joten astiat ovat keittiön kaapeissa.  

Siksi isot kattilat ja paistinpannut ovat yleensä lieden päällä odottamassa käyttöä,

tai sitten ne pyörivät tuolla toisen puolen tason päällä haitolla!

Nyt siinä voikin sitten tehdä rauhassa leipänsä, koska tilaa on!

Siirrettiin lapsen huoneesta kaappi keittiöön.

Koska kyseessä on vanhan astiakaapin alaosa, 

se sopi tähän hommaan hyvin.

Ja jestas miten paljon sinne mahtui tavaraa!

:D

Laatikotkin on tällä hetkellä tyhjät, koska mä en KEKSI sinne mitään laitettavaa!

Ajatella..

Keittiö myös tuntuu nyt isommalta tämän kaapin viedessä vähemmän tilaa kuin pöydän ja tuolien.

 

Ja onhan tämä näky minusta nyt vallan hyväntuulinen. 

:)

Kuvien ottamisen jälkeen huomasin kaapin kyljessä reiän.

Kun tyhjensin lapsen tavaroita kaapista, löysin myös tämän harjan.

 

Ostin taannoiselta kirppisreissulta (samalta miltä ne matot löytyi) pari vanhaa ruuvattavaa koukkua.

Muistin tämän ja tein lapsen (ja itseni) iloiseksi.

:)

 

Huomaatteko muuten, että mulla on kaksi kastelukannua?

Toinen pelakuulle, toinen lankaköynnökselle.

:D 

Hah! 

Vessa etenee!

Allas- tsek!

Lattialaatta- tsek!

Seinäpinnat- tsek!

Seinät on levytetty ja laatat saadaaan maanantaina.

JEE!

Näihin tunnelmiin 

rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

:)

Tilanne päällä.

Moikka!

Se on tovi tässä vierähtänyt sitten viime näkemän!

 On pidellyt pientä haipakkaa ja oltiin pidempi pätkä taas evakossakin, mutta nyt kotona taas.

Syksy on tullut (ja kai se on kohta mennytkin) - ja millainen syksy!

Mahtavat värit, ihanat kelit ja raikasta ilmaa.

Tunnelmointia iltaisin- tai no.

Meillä illat menee kyllä nyt suunnitelmia laatiessa.

 

On nimittäin "pieni" tilanne päällä.

Pikkuruinen vessa on remontin alla. 

Suunnitelmissa on ainakin palauttaa tuo pönttö wc:n puolelle.

;)

 

Lattia on valettu, sinne on laitettu lattialämmitys ja viikonloppuna lähdetään laattaa valitsemaan.

Allas on kotiutunut tänään ja seinäpinnat on valmiiksi mietitty.

Kyllä tämä tästä kuulkaas!

:D

Mutta ettei menisi liian kaaottiseksi niin mitäs minä keksin..

Lisätilaa, mutta minne?

;)

No, ehkä joku arvaakin.

Siitä lisää päivänvalossa!

Moikkatimoi....

Kirppistunne.

 Tiiätte varmaan sen tunteen kirppiksellä,

kun löytää jotain ja alkaa suurinpiirtein hyppiä riemusta,

eikä oikein meinaa pysyä nahoissaan.

On vaan haalittava löytö kainaloon äkkiä, ettei kukaan sitä vie

ja sen jälkeen on vaikea edes jatkaa kierrosta,

kun on vaan löytänyt JUST sen.

Mulle kävi eilen niin.

Kiertelin kaikessa rauhassa kirpulla ja löysin vähän kaikkea mitä oikeasti tarvittiinkin.

Mutta näitä en etsinyt, ne vaan tuli vastaan.

Katoin ensimmäistä; täydellinen pieni matto.

Tuoksuikin mäntysuovalle.

Hinta 6€.

Toiset kaksi oli selvästi isompia.

Yhtä hyvän tuoksuisia, virheettömiä.

Tässä vaiheessa jo tärisin; jos pieni (150cm) maksoi 6€ niin paljonko nuo pitkät sitten...

8€/kpl.

Kirppiksellä oli ehkä 2 ihmistä minun lisäksi, mutta oli vaan otettava nämä kainaloon ja liikuskeltava näiden kanssa. En voinut jättää niitä enää.

Ihanat. Ihanat. Ihanat.

Kiitos sille joka teki nämä ja möi ne.

Löysin paljon muutakin, mutta niistä joskus.

Tämän lampun löysin ajat sitten, siihen mulla oli täydellinen visio;

värillinen johto ja tämä makuuhuoneeseen. 

Sinne se sitten laitettiin.

Se näytti hyvältä, kunnes...

valot päällä se on hirveä!

Huoneessa tuntuu siltä, että katto tipahtaa niskaan, kun lampun laittaa illalla päälle.

JAIKS!

Vaihtoon...

Kirpulta löytyi eilen myös tämmöinen hauska purkki, jolle mulla ei ole oikeesti mitään käyttöä, mutta laitan palasokerit tähän. Kansi aukeaa siis kätevästi kahvasta kääntäen.

Pari liinaakin lähti mukaan, tuleehan se kohta...se .. hmm.. yks juhla.

 

Kirppislöytöjä pitkästä aikaa siis näytillekin.

Ja sitten viikonlopun viettoon!

Huomenna on mun elämän ensimmäiset lastenvaatekutsut

(eikös niihin pidä nyt alkaa ottaa osaa, kun on lapsi?)

saapa nähdä tuleeko tehtyä ostoksia...

Hauskaa viikonloppua!

Kolinaa vastaan.

 Välillä on kuulkaas ahdistanut.

Ai mikä? 

No se, ettei oikein koskaan saa mitään aikaiseksi.

Miten niin ei saa, sähän olet kotona kaikki päivät!?

Joo, toimin lähinnä show-naisena tälle yksvuotiaalle, siinä ei paljon muuta ehdi.

Ja iltaisin lapsen mentyä nukkumaan on niiin väsynyt, ettei mitään rajaa.

 

Ja kun suotu simmoinen mieli, että kun jotain aloittaa niin heti pitäisi tulla valmista.

Jos tietää, ettei ole aikaa saada valmiiksi-

ihan turha edes aloittaa.

:D

Elämä on vaikeaa. 

Etenkin, jos päässä on satatuhatta ideaa, jotka tekisi mieli toteuttaa, muttei ole aikaa.

Nyt olen kuitenkin osoittanut uudenlaista luonteenlujuutta ja tehnyt erään projektin erissä!

Jeee!

Ja NYT tuli valmista!

 Eipä kolise enää, eipä jää jalka väliin.

Jos vaikka unikin maistuisi makoisasti!

Pinniksen pehmusteiden kangas löytyi erään Fb-kirpun kautta, samoin pussilakana. 

Pehmusteeksi laitoin 2cm vaahtomuovin, koska edellinen systeemi näytti tältä;

 Jospa tuon pehmusteen aikaisesta kolinasta ei ole syntynyt pysyviä vaurioita.

Värit ne vaan valtaa taloa.

Ikean löytölaarista löytyi pari kivaa tyynynpäällistä...

muutoksen tuulet puhaltavat makuuhuoneessa,

mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensin remontoidaan vessa! 

:D

Ompahan ihana ilma!

 Eikä ahista enää niin paljon!

Menkää ulos siitä!