Maailman paras joululahja

 Hei,

ootko koskaan laihduttanut?

Ootko koskaan miettinyt, että "pitäisi laihduttaa"?

Mä oon.

Ainakin sata kertaa.

Ekan kerran muistan miettineeni sitä ala-asteella, kun terveydenhoitaja kysyi;

"syötkö paljon pullaa?" 

Minusta se oli outo kysymys, mutta totesin syöväni sitä mummolassa.

Terkkari sanoi, että kannattaisi syödä vähän vähemmän.

Jossain vaiheessa mä varmaan olin ihan sopivan painoinenkin, mutta en ehkä sitä itse tiennyt ja tajunnut, koska olin aina isompi kuin joku muu.

Ainakin omasta mielestäni.

Ja ehkä jonkun muunkin, koska jossain vaiheessa sain siitä kuullakin.

Kun muutin itsekseni asumaan vähän ennen 18v-synttäreitä, 

taisin olla ihan sopusuhtainen kuvista päätellen-

mutta silti aina isompi, kun joku muu.

Ja sitten taas ihan oikeasti lihoin ja 

olin ihan oikeasti isompi.

Sitten läksin maailmalle.

Kiloja tuli, kiloja meni.. 

liikuin aika paljonkin ja laihdutin. 

Tuli kokeiltua pisteiden laskua, kaalisoppaa... you name it.

Ja olin päälle parikymppinen. 

Lähtihän niitä kiloja aina välillä.

Mutta aina sitä vaan oli isompi kun joku muu, 

omasta mielestään.

Kun me sitten muutettiin vajaat viisi vuotta sitten tänne Rintelään, alkoi paino nousta entisestään.

Kun tulin raskaaksi 2011, painoin jo 10kg enemmän kuin muuttovuotena 2009.

Liikunta oli jäänyt remontin jalkoihin jo aika päiviä sitten.

 

Raskauden aikana paino nousi maltillisesti, olin tarkka ruuan suhteen ja söin terveellisesti.

Synnytyksen ja imetyksen jälkeen paino laski raskauden alun mittoihin, mutta kotona ollessa väsymys ja jaksamattomuus saivat herkut maistumaan extra-hyviltä.
Paino nousi reilussa puolessa vuodessa reilut 5kg.

Painoin jouluna 2013 enemmän kuin koskaan.

Se riitti.

Tuli mitta täyteen.

Vitutti.

Ei jaksanut mitään. Olo oli tympeä. Väsynyt. Kiukkuinen. Hermostunut. 

Suorastaan toivoton.

Halusin muuttaa asiat ja käsitin, 

etten kykene siihen ilman selkeää ohjetta joka sanoo:

"syö näin"

"Osta tätä kaupasta"

Pyysin joululahjaksi mieheltä erään nettivalmennuksen ja 

aloitin sen 6.1.2014.

Kiitos Rakennusmies.

Tuosta aloituksesta on kulunut kolme kuukautta.

 Tähän kolmeen kuukauteen on mahtunut:

-3 flunssaa

-1 antibioottikuuri

-tammi-helmikuussa salitreeniä alle 10 krt

-maalis-huhtikuussa joitakin salikertoja ja zumbaa

-ja taas olen flunssan kourissa.

Sen lisäksi viime perjantaina 4.4. puntari näytti 

15 kiloa vähemmän kuin jouluna.

 Senttejä on lähtenyt sieltä täältä aivan hurjasti.

Oma olotila on miljoona kertaa parempi!

Olen nukkunut sikeästi ja laadukkaasti, jaksanut paremmin, ollut pirteämpi, skarpimpi ja iloisempi.

Maailma on ollut paljon parempi paikka.

 Olen todennut, että mulla on selkäranka.

Ja kaapissa pari numeroa pienemmät housut.

Omaan tavoitteeseen on matkaa vielä -8 kiloa.

Olen varmasti sen jälkeenkin vielä isompi kuin joku muu, 

mutta hei;

myös paljon pienempi kuin olin hetki sitten.

Tunnelmia..

 Huh, kotiin on palattu sairastamaan.

Niimpä meillä on yskitty köhäisenä ja niiskuteltu nenää siitä alkaen, kun kotiin päästiin.

Terveisiä vaan yöpaikkaan, ei pääse vierotusoireita syntymään, kun on yskijä lähellä.

;)

Kotona on tapahtunut ihmeitä poissaollessa, mutta jännitetään niitä vielä vähän ja näytetään sitten

täysin (tai ainakin lähes) valmis veski.

Sitä ennen tunnelmia meidän reissusta.

Tämmöisissä maisemissa taas oltiin.. Ai että.

 Talon vanha puoli.

 Ja remontoitu puoli.

 Kyllä näissä maisemissa aamukahvi maistuisi..

Kiva oli käydä, mutta kiva on olla kotona!

Olin päättänyt, että reissun jälkeen alan joulupuuhiin, koska ensimmäiset pikkujoulut pukkaavat päälle jo ensi viikolla!

KÄÄK!!

Eilen heti aloitin;

sidoin punaista nauhaa sydämiin.. :D

Alku se on sekin.

 

Mutta katsotaan mitä muuta keksisi..

ja jospa tuo vessakin alkaisi tuosta olla pian sisustuskunnossa.. 

;)

Tervetuloa uusille lukijoille!

:)

Kivaa viikonjatkoa!

Malta.

Talven keskellä sitä alkaa aina välilä miettimään, että oispa kiva jos ois lämmin.

Lämmintähän sais jos matkustais jonnekin lämpimään..

Mutta siinä on vain 1 ongelma;

sitten kun ois siellä lämpimässä, niin ei tykkäiskään, jos ois liian kuuma.

:D

Mä(me)en ole mikään matkustelija. 

Olen reissannut kyllä joskus nuorempana, mutta ei jotenkin ole sittemmin saanut aikaiseksi matkustaa.

Ja toisaalta kaikki oravannahkat on aika tiukasti Rintelän seinissä ja lattioissa..

Viimeksi tehty ulkomaanreissu oli Kööpenhaminaan. Ja siitä kaupungista tykkäsin kyllä!

Olenkin enemmän semmoinen kaupunkimatkaaja, kuin auringossa köllöttelijä.

Myös Lontoossa olen käynyt ja sinne haluaisin uudelleen.

Paikka jossa myös haluaisin käydä on New York. 

Olen kylläkin käynyt USA:ssa, mutta en Nykissä. Se olisi jotenkin hauskaa ja kiinnostavaa!

Kaveri kertoi tässä vastikään varanneensa matkan Sisiliaan. 

Sisilia... tuttu nimi, muttei mitään käsitystä koko paikasta.

Matkakuumehöyryissäni aloin googlailemaan ko.paikkaa ja sehän vaikutti kiinnostavalta!

 Siinä kuukeloidessa tuli vastaan muitakin lähellä olevia saaria, kuten vaikkapa Malta.

Tajusin myös, että kun nuorena mietin minne lähteä kielikurssille oli yksi vaihtoehto Malta (silloin kovin suosittukin kohde jos oikein muistan!). 

Kaikkea sitä muistuu mieleen,  kun alkaa pohtimaan kaverin tulevaa matkaa.

Nykyisin mulle tulee Maltasta mieleen koira.

Siis maltankoira.

Eiks semmoinen ole olemassa? 

No kuitenkin.

Nyt on talossa asuu palosammuttimen kokoinen (JA painoinen..) tyyppi, tulee matkustukseen tietysti vähän miettimistä.

Aiempaa kokemusta ei lapsen kanssa matkustelusta siis ole ja tietenkään ei voi tietää miten kyseinen yksilö käyttäytyisi esimerkiksi lentokoneessa. 

Siksipä mietin, että ehkä semmoinen Köpis/Lontoo-lento olisi ihan hyvä aloitus.

Ehkä tänä vuonna?

Vaikkei tämä nyt ihan perinteinen postaus Rintelästä olekkaan niin ajattelin, että joskus on hyvä miettiä 

mitä sitä voisi tehdä KUN remontti joskus loppuu.
Kun kohtahan se jo melkein loppuu...

Matkustaa voisi kyllä!

Vinkkejä noin vuoden ikäisen lapsen kanssa matkustelusta otetaan ilolla vastaan!

:)

Näin vuoden (taas) vaihduttua on kiva suunnitella jotain mukavia juttuja tällekin vuodelle!

Hauskaa viikkoa kaikille!

 

Juhlaa ja arkea

Uusi viikko! Jotenkin mahtavaa!

Tänään tuntuu niinkuin jokin etappi olisi saavutettu ja uusi "aika" alkanut.

Pikku-Ruusa on hieman kiukutellut (mutta onneksi vain hieman :) ) ja tietysti nukkunut miten sattuu, mutta viime yö meni niin hienosti, että omakin olo on mitä mainioin!

Liekö hyvin menneen yön syynä eiliset ristiäiset?

Tilaisuus oli herkkä ja leppoisa kaikkine kommelluksineen.

:)

Tarjolla oli vaahtokarkkeja..

 ..oman pihan kukkaloistoa..

..kahvia ja herkullisia leivonnaisia.. (oli niitä enemmänkin kuin kuvassa näkyvät! ;D )

 ..ja tietysti mukavaa seuraa.

Pikku-Ruusa käyttäytyi niin nätisti koko tilaisuuden ajan!

Vanhemmat tietenkin olivat ylpeitä ja onnellisia.

:)

Ja ovat sitä edelleen.

****

Juhlan jälkeen koittaa aina arki.

Meillä se tarkoitti miehen töihin paluuta tänään, joten pyörimme nyt päivisin Pikku-Ruusan kanssa kahden.

Onneksi arkeenkin saadaan juhlahetki;

 Kupposet Pepiltä, Kiitos! (en linkitä, koska tiedätte kuitenkin kuka hän on!) ;)

Ne ovat täydelliset kahvikupit; sopivan isot, sillä kahvia tarvitaan näissä arkihetkissä!

***

Arkeen siis ja meillä se tarkoittaa myös remonttia.

Pieniä viimeistelyjäkin on tekemättä ennen kuin taas aletaan isompaan hommaan.

Keittiön oven mies maalasi viime viikolla, kiva raikkaus tuli keittiöön.

Kuten kuvasta näkyy, "jotain" puuttuu vieläkin.. ;)

Tämä aamu ja päivä on mennyt hienosti.

Tuntuu, että tästä se varsinainen "vauva-arki" nyt alkaa.

KIITOS

kaikille ristiäisiin osallistuneille ja muuten muistaneille!

Pikku-Ruusa on täälläkin jatkossa Pikku-Ruusa.

:)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Siivouksen aarteita

Pyhät ne vaan jatkuu...

Täytyy kyllä sanoa, että hitaasti ja leppoisasti on nämä pyhät kulutettu!
On tyhjennetty toista makkaria, josta on tarkoitus tehdä tämän kauden tulokkaalle oma huone ja jonka purkaminen siis aloitettaneen tämän viikon lopussa.

Huonetta siivotessa törmäsin vanhoihin aarteisiin, kuten tähän ikkunaan.
Tämän on vuosia sitten ostettu edelliseen asuntooni antiikkimessuilta. Matkalla siitä on rikkoutunut muut paitsi keskimmäinen lasi. Mutta kaunishan tuo on, joten nostimpa pois kuleksimasta :)

Siivotessa löytyi myös aarrelaatikko, joka kätki sisäänsä jos jonkinmoista nuoruusmuistoa. Oli entisiä poikaystäviä kuvina ja kalenterin teksteinä, pankkikirja, jossa näkyi ensimmäisen työn ensimmäinen palkka, kirjeitä ja matkamuistoja... Kaikkea hauskaa! :)

Sen lisäksi sieltä löytyivät nämä pienet lappuset, joita voinen kutsua silloisen ajan tekstiviestiksi ;D

Salaisia juttuja ;) Ja ihan hirrwwweeen hauskoja!!

Minulla on entuudestaan yksi laatikko, jonne olen säilönyt kaikki päiväkirjat, hieman erilaisia juttuja eri vuosilta, kortteja..jne.

Onko teillä "nuoruuslaatikkoa"??

Ei se kaikille sovi

Tulimpa hyvälle tuulelle, kun kävin lukemassa ARVONTAAN osallistuneiden kommentteja siitä, mikä kesässä on ollut parasta!

Ihania juttuja lämmöstä, yhdessäolosta, rakkauden löytymisestä, matkailusta, kotoilusta...Ihan mieletöntä!!

Ja vaikka et haluaisi osallistua arvontaan, niin käy ihmeessä katsomassa miten mahtava fiilis siellä on!

Mahtava positiivisuuden voima!!

:)

**
Mutta ei se kuulkaa kaikille sovi.

Positiivisuus meinaan. Näköjään.

On edelleen (ja aina) niitä, jotka saavat hyvätkin asiat näyttämään huonoilta.

On kyynisiä ihmisiä ja perus-negatiivista porukkaa. Skeptisiä hyvään.
On myös niitä, joita ottaa todella päähän se, että joku on aina positiivinen.

Miksi?

Siksikö, että itse ei pysty? Miksei pystyisi?

Periaatteestako? Että väkisin vääntämällä ja raivolla saavuttaa enemmän?

Kateudestako? Että hyville sitten tapahtuu positiivista ja he kuulevat positiivisia asioita?

Olen tässä huomannut, että asioihin suhtautuminen positiivisesti, mutta kuitenkin asiallisesti tuottaa lopputulemaksi sen, että olet jonkin sortin "huithapeli". Et niin vakavasti otettava ja pikkuisen omituinen persoona.

Mulle se sopii, mitäpä väliä sillä on mitä muut ajattelevat, mutta jollekin sillä voi olla väliä.

Mulle on väliä sillä, että jonkun kivan ihmisen iloisesti ilmaistu asia jää kuulematta, koska tyyppi nyt vain on iloinen. Vieressä vakava kaveri sanoo saman asian ja se kuullaan.

JOnna kirjoitti vähän samasta asiasta erinomaisen tekstin, jonka pääset lukemaan täältä.

(sallinet linkitykseni, oi JOnna?)

***

Tätä mietin. Ilman kuvia.

Sallinette, että ihmettelen!

On se vain tässä maailmassa vaikea olla positiivinen!

Ja sehän se vasta hassua on!

;)

***

Jatketaan ihmettelyä, niinkun mies sanoisi.

(Kiitos paaaljon edellisen postauksen kommenteistanne!!

Tervetuloa myös uudet lukijat, aina ilo löytää uusia blogeja ja taas uusia..! )

Positiivinen lepopäivä!

Kas, keskiviikko.

Töihin paluu sujui kivuttomasti, miten ihana, kun jalka ei särje enää!

Ei tarvinnut mennä käsillä kävellen töihin ;)

*

Töitten jälkeen kävin tapaamassa pankinjohtajaa, joka on kovin hauska tapaus!

Ei, en saanut mitään (no, en kyllä hakenutkaan!), paitsi ilmaisia neuvoja, mutta hauskaa oli!

Meillä on siitä metka pankinjohtaja, että viimeksi kun mies kävi siellä niin hänet samalla laitettiin töihin, kun sattui porakone olemaan mukana.

Käski tulla toistekin, mieluiten porakoneen kanssa!

Minulta kysyi, että onko raha-asiat kunnossa. Sanoin, että muuten kyllä, mutta tilillä on aina liian vähän rahaa.

Kuulema yleinen ongelma.

******

Sen jälkeen menin tuttuun sisustuskauppaan kyselemään erään tapetin perään ja ehkä katselin vähän muutakin..

Tämä ihastuttavan kiva myyjä muisti taannoisen avunantomme puuovien kantamisessa ja sainkin ihania aarteita kiitokseksi!

Juttelimme siinä tovin avun antamisesta ventovieraalle ja siitä, mitä lapsille opetetaan nykyisin ja miten asia oli ennen.

Olipa niin mukavaa :) Kiitos!!

*******

Sitten menin kangaskauppaan hakemaan nauhoja tuleviin ompeluksiin.

Siellä vitsailimme myyjän kanssa kaikenlaista, kun nauhat menivät solmuun.

Olipa sekin mukavaa :)

*******

Kotona tapasin miehen lisäksi nämä:

Ja nehän ne vasta mukavia ovat :)

********

Päätin Norjan tapahtumien jälkeen, että positiivisuus ja iloisuus, usko ihmiseen ja hyvään on liian Aliarvostettua.

Päätin ryhtyä positiiviseksi vaikka väkisin!

No, en ole mielestäni koskaan ollut kovin negatiivinen muutenkaan, pikemminkin positiivinen realisti, mutta päätin, että nyt kylvän vain iloista mieltä ja jospa se tarttuisi!

Positiivisuus kunniaan! Iloinen mieli, auttavainen ja toiset huomioon ottava ihminen ei ole koskaan keneltäkään pois!

Päinvastoin, saattaa jopa itse saada paljon!

Välitetään vähän enemmän, sekä itsestämme että muista.
*********

Mies auttoi minua (taas) ja laittoi viimein tämän taulun seinälle.

Tämä tyyny miellytti silmää Terrassa ja lähti mukaan.

Makuuhuone alkaa tuntua nyt omalta!

Tänään taidan köllötellä siellä, koska pidämme remonttivapaan päivän!

Viikonlopuksi kerätään voimia ja tiedä mitä saadaankaan keittiössä sitten aikaan... ;)

*

Eilen rymsteerasin myös olohuoneessa, jotta saan kunnon paikat kynttilöille näihin pimeneviin iltoihin! Ihanaa, kun tulee syksy!

Positiivista ja nautinnollista viikon jatkoa ihan jokaiselle!!

Ja MUISTAKAA OSALLISTA ARVONTAAN!!

:)

Tänään.Eilen.Huomenna?

Joskus tulee sellainen tunne,

että tuntee olevansa jossakin ahtaassa.

-

Tuntuu, että on lukittu jonnekin

ja tekisi mieli huutaa "päästäkää poiiiiiis"!!!

-

Kurkottelee jonnekin,

mitä itsekään ei tiedä.

Tänään.

Olen joutunut punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja.

Katsonut taakseni-eiliseen, eteeni-huomiseen.
Lähelle ja kauas.

Miettinyt,

pitääkkö kaikki sisällä ja piilossa,

antaa asioiden olla paikoillaan.

Vai painelisiko matkoihinsa saman tien.

Itsetutkiskellut,

onko lasini puoliksi tyhjä vai täynnä?

Mikä on tilanne huomenna?

Paistaako edes pieni aurinko?

Uskon, että asioilla on tapana järjestyä.

-

Asioilla on tarkoituksensa.

-

Se mikä ei tapa, se vahvistaa.

-

Mutta kuinka vahvaksi oikeasti tarvitsee tulla?
-

Kuinka paljon tarvitsee sietää tullakseen vahvemmaksi?

-

Kuinka paljon on tarpeeksi?

*************************************

(kuvatut tavarat tänään kirppikseltä hankitut)